tiistai 7. helmikuuta 2012

Oiva käänne elämän käsikirjoitukseen

 

Olen yrittänyt kirjoittaa tänne monesti, mutta jokin on estänyt sanoja piirtymästä ruudulle. Kuvia ei vielä synny, ehkä niitäkin aika pian.

Jouduin sairaalaan viime helmikuussa, raskausviikoilla 27+4 (Toivoa odottaessa 27+5), koska lapsivettä tihkui (Toivoa odottaessa sitä ei enää juurikaan ollut). Olin Naistenklinikalla kaksi kuukautta tarkan syynin alla ja se maksoi vaivan, koska pikkirikkinen pikkuveli syntyi 29.3. (Toivo k 1.4. ja s 2.4.) mitoilla 43cm ja 1925g. Kaikki on mennyt olosuhteisiin nähden hienosti, keskosuudesta on merkkejä enää ehkä hitusen keskivertoa hitaammassa motorisessa kehityksessa.


 






Kahdessa vuodessa on tapahtunut niin paljon, ettei mieli aina pysy perässä. Pelkoa, jännitystä, maailman suurinta surua, eritasoisia yrityksiä toipua, innostusta, taas kerran pelkoa ja jännitystä ja kaiken sen jälkeen suurta kiitollisuutta, pakahduttavaa rakkautta, huolta, iloa (ja aika paljon sitä pelkoakin, taas). Miten suuri onni meille annettiin ja miten mielettömän hyvä tuuri meille kävi, kun makuuhuoneessamme nukkuu pieni pikkuveli, joka täyttää ensi kuussa jo yhden vuoden.

Minustakin tuli viimein näkyvä äiti.







5 kommenttia:

  1. Paljon onnea ja kaikkea hyvää teidän perheelle! <3

    Oma esikoistyttäreni syntyi nyt joulukuussa, en voi äitinä edes kuvitella miltä tuo kaikki on teistä tuntunut.

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa. Niin paljon Onnea teidän poppoolle.

    Kuvat ovat ihania. Ensimmäinen niin liikkis ja toi iskän rinnalla naureskeleva pienokainen ihan huippu otos. Ja voi kenguruhoito!

    Kyllä sulla piirustuksiakin jossain vaiheessa varmaan alkaa syntymään. Ootte niin kovia ja ihmeitä kokeneet, että ihmekös tuo ettei luovuutta ole ollut - ja aikaa. Intoa.

    Iloa. Onnea. Valoa. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, mahtavaa! Muistan käyneeni täällä usein ja mietin että mitenköhän teillä meni, onko siellä kaikki hyvin? Ja nyt voin todeta että siellä eletään vauvantuoksuisia aikoja, ihanaa!!!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa lukea pitkästä aikaa uutta tekstiä (pakko myöntää, etten ole usein käynnyt kun luulin, ettet enää tänne kirjoita) ja melkeinpä kyyneleet alkoi virrata onnesta! Onneksi olkoon kovasti koko perheelle! Oma esikoisemme syntyi 23.10.-11 (yllärivauva) enkä tosiaankaan pysty kuitenkaan kuvittelemaankaan kuinka onnellisia olette.

    Sulle on tunnustus mun blogissa: http://me-plus-yksi.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. olisi kiva lukea lisää kuulumisia.. =)
    Itsellä viikkoja 28+4 ja vauva syntyy tod.näk keskosena. 2 edellistä syntyneet myös keskosina. Ihania kuvia.

    VastaaPoista